KKO:1984-II-114
- Asiasanat
- Tuomion perusteleminenJutun palauttaminen - Palauttaminen menettelyvirheen vuoksi
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 83/308
- Taltio
- 557
- Esittelypäivä
Kihlakunnanoikeuden hylättyä syytteen toteennäyttämättömänä, hovioikeus oli katsonut syytetyn menetelleen syytteessä kerrotuin tavoin ja tuominnut hänet rangaistukseen. Koska hovioikeus ei ollut perustellut syyksilukemista eikä ollut perusteltavissa jutun ottaminen syyllisyyskysymyksen osalta välittömästi KKO:n ratkaistavaksi, juttu palautettiin hovioikeuteen.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä oli Mikkelin KO:ssa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että A oli 30.7.1980 vastaisena yönä Mikkelin maalaiskunnassa yhdessä erään toisen henkilön kanssa tunkeuduttuaan B:n omistamaan kioskiin anastanut sieltä B:ltä erilaatuista omaisuutta yhteensä 1.457,64 markan arvosta, minkä lisäksi B:lle oli aiheutunut teon johdosta vahinkoa pilaantuneesta tavarasta 440,56 ja kioskin korjauttamiskuluista 600 markkaa.
Kuultuaan B:tä asianomistajana ja A:n kiistettyä syytteen sillä perusteella, ettei hän ollut tehnyt syytteessä tarkoitettua rikosta eikä myöskään ollut siinä osallisena, KO p. 8.6.1981 oli katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn varkauteen, ja sen vuoksi hylännyt syytteen.
Virallinen syyttäjä oli HO:ssa hakenut muutosta ja uudistanut KO:ssa esittämänsä syytteen. A oli vastannut muutoksenhakemukseen kiistäen edelleen syytteen. HO oli toimittanut 14.12.1982 jutussa suullisen käsittelyn, jossa oli kuultu virallista syyttäjää ja A:ta asiamiehen edustamana.
Itä-Suomen HO p. 22.2.1983 oli lausunut, että A:n oli näytetty menetelleen syytteessä kerrotuin tavoin. Sen vuoksi HO oli rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 kohdan nojalla tuominnut A:n varkaudesta 4 kuukaudeksi vankeuteen sekä yhdistänyt näin tuomitsemansa rangaistuksen ja Mikkelin RO:n 19.11.1980 julistamalla päätöksellä, jonka HO oli 3.4.1981 antamallaan päätöksellä jättänyt pysyväksi, A:lle varkaudesta ehdollisena tuomitun 3 kuukauden vankeusrangaistuksen 5 kuukaudeksi vankeutta. Yhdistetty rangaistus oli määrätty ehdolliseksi. Koetusaika alkoi HO:n päätöksen antopäivänä ja päättyi 30.6.1984. A oli velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksettu todistajanpalkkio 20 markkaa.
A pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n päätökseen kiinnittäen huomiota erityisesti siihen, ettei HO ollut pannut päätökseensä niitä perusteita, joilla syyte oli katsottu näytetyksi toteen. Valituslupa myönnettiin ja virallinen syyttäjä antoi hakemuksen johdosta vastauksen.
KKO p. käsittely jutun ja lausui perusteluinaan:
Tuomioistuimen on oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti pantava päätökseensä ne pääsyyt, joihin ratkaisu perustuu. A:n kiistettyä syytteen edellä sanotuin tavoin, syypääksi tuomitseva tuomio on perustettavissa ainoastaan jutussa esitettyyn näyttöön. Siitä on siten tullut sanotussa lainkohdassa tarkoitettu, päätökseen selvästi pantava ratkaisun peruste. HO:n olisi tämän vuoksi tullut kirjoittaa päätökseensä näkyviin ne syyt, joilla se on tullut siihen tulokseen, että A oli menetellyt syytteessä kerrotuin tavoin. Kun näin ei ole tehty, jutun käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe. Se, että KKO ottaisi jutun välittömästi syyllisyyskysymyksen osalta ratkaistavakseen, ei ole perusteltavissa viivytyksen tai kustannusten välttämisellä eikä, ottaen huomioon oikeudenkäymiskaaren 30 luvun säännöksistä ilmenevä KKO:n asema muutoksenhakujärjestelmässä, muillakaan tarkoituksenmukaisuusnäkökohdilla. Juttu on siis palautettava HO:een.
Mainituilla perusteilla KKO kumosi HO:n päätöksen ja palautti jutun HO:een, jonka tuli ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syyn siinä laillisesti menetellä.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrättiin maksettavaksi valtion varoista varatuomari M:lle, jonka KO myönnettyään A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin oli määrännyt hänen avustajakseen, palkkioksi A:n avustamisesta KKO:ssa 800 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Hämäläinen, Riihelä ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Setälä